Haluisin kirjottaa jotain kivaa välillä, mutta...

...asioitten totaalista perseilyä joka taholta vaihteeks. Olin jo soittamassa maanantaina potilasasiamiehelle, mutta päätin sitten, kun iltapäivällä oli luomenpoiston tikkien poisto ja haavahoito, että soitan eka sisätautien osaston lääkärille, kuka onneks nyt jälkeenpäin tiiän, vahingossa pisti mut semmoseen paskalinkoon, että ei oo taas vähään aikaan kokenut.

Asiat tosiaan meni jo tilanteeseen nähen hyvin, olin päässy kipupolille ja viimein alotettiin vierotus opiaateista, kun tauti oli remissiossa, että en syö niitä vaan syömisen ilosta vierotusoireisiin ja kipuihin, mihin ilman toleransseja ja viekkareita ois riittänyt sillon tällön lyhytvaikutteiset OxyNormit, että saa kivulta terän katkastua. Perus metadonihoidolla rupesin siis laskemaan lääkitystä ja kivuttomana päivänä riitti et otan pitkävaikutteisen OxyContin vaan aamuin illoin, kun normaalisti se menee neljästi pävässä ja lyhytvaikutteisia 4-6 päälle kipupiikkien tullessa.

No eikö mulla ruennut kivut taas pahenemaan, ei ite haavoissa vaan nivelissä ja mahassa, niin että en kyenny juuri liikkumaan ja olinkin yhtäkkiä munia myöten kipee ja ei maitopurkkia saanu auki. Itekkin mahaa painellessa tunsin, että se on jotain möykkyjä täynnä ja vähän säikähin ettei ne vaan ois imusolmukkeita mitkä on turvoksissa. Kolmantena iltana menin sitten päivystykseen ja maha kuvattiin, niin mulle oli tullu suolistotulehus ja kipulääkkeet ei edes isoimmilla annoksilla mitä oli määrätty auttanut asiaan. Jäin sitten päivystysosastolle, kun sisätaudit oli niin täynnä, oottamaan et sieltä paikka vapautuu. Pari päivää siinä meni, että olin tutun ja turvallisen lääkärin hoidettavana, joka lähetti mut sillon TAYS:iin, kun muut ei sitä "ollu kuullu", tai jotain, että musta yliopistolliseen ois kiva päästä, kun ei tuolla ksshp:ssä tunnu tietotaito riittävän ja ylpeys varsinkin kokeneimmilla lääkäreillä monesti konsultoida oli kait liian iso, tai siltä se vaikuttaa, kun en muuta selitystä keksi. Maha saatiin toimimaan ja se pehmeni parissa päivässä, niin vaikka päivystysosastolla oli lääkäri sitä mieltä, että kun suolen seinät on turvosissa ja tulehusarvot 170, niin se ei oikeen voi olla vaan suolitukos, mutta tää sisätautien tuttu lääkäri oli silti varovasti samaa mieltä, kun oireet rupes kipuja ja haavojen uuelleen aktivoitumista, eli leviämistä lukuun ottamatta helpottamaan, että ehkä se silti vaan oli niin tukossa, kun bakteeriviljelystä ei löytyny mitään ja suolen tähystys oli niin vasta ollut biopsioita myöten niin "nätti ja terveen näkönen". Sehän ei oikeen selitä tulehusarvoja, suolen turvotusta ja montaa muuta asiaa, niinkun haavojen aktivoitumista, mutta lääkärinkin mielestä se vissin ois ollu vähän brutaalia laittaa mut uuteen tähystykseen niin lyhyessä ajassa. Ja oihan joku virus mahollinen ja sekään ei paljon tähystelemällä siitä miksikään muutu. Tultiin siihen tulokeen, että kun mulla oli Tampereella kontrolli, että meen sinne ja siellä miettivät lisää, mutta kipuun jollasta en ollut kokenut, uuteen pieneen haavanalkuun ja vanhoihin leviäviin ei oikein otettu muuta kantaa konsultoinnilla, kun kipulääkäri oli sanonut, että kaikki käytössä olevat vaan käyttöön, pärjätköön niillä. Ja siinähän tää ristiriita alkaa.

Pääsin viikonlopuksi kotilomalle, kun eivät siellä halunneet sen enempää auttaa, vaikka keikuin kipukohtauksen saadessa kirjaimellisesti siinä kiikussa, että vieläkö PYSTYY, kyse ei ollu mistään henkisestä jaksamisesta, vaan siitä, että kestänkö enään hetkeäkään niitä kipuja, vai otanko vaan kaikki lääkkeet kerrallaa, että loppus ne kivut kerrasta, kaikki. Makasin sängyssä, tai yhen yön porukoitten saunan lattialla, missä lähemmäs 40 selssiusta plussaa, kun lämpö autto edes vähän, kusipullo kainalossa, toppahousut jalassa, pipo päässä, hanskat kädessä, että sain yhen yön edes pätkissä nukuttua ja tässä vaiheessa olin jo pyörätuolin orja. Aijemmin, kun haavat näytti tältä..

Rupee heruu. Tai ainakin arpia kuha ruvet lähtee.

...niin oltiin valmiita puuduttaa koko jalat, tai laittaa epiduraalia, mut nyt kun ei mitään NIIN näkyvää, kun että kahessa päivässä tilanne meni tästä..

..eli tervepohjasesta haavasta (kuva vielä vanha, eli oli vielä paremmassa jamassa jo)..

..tähän, ja kun tota putsas liinalla varovasti, niin katetta oli melkein puol senttiä paksulti.

Se kerto jotain kiputilanteesta, kun menin takas osastolle, niin se mun aasin hirnunnalta kuulostava itkuvoivotteluhengitys teki johonkin hoitajaan semmosen vaikututksen, että se toi kerrallaan kysymättä 20mg oxynormia, kun ollaan aina naurettu, että yleensä ne on kun omistaan niitä lääkkeitä tois, kun kyse on kovista särkylääkkeistä ja mulle oli lääkäri määränny 5x10mg, eli sen ois pitäny käytännössä tuua ne eri kerroilla, että Sääntö-Suomi sen sallii. Paljon onnea muuten sille myös. Sen omistaan tuomisen todisti taas se, että toinen hoitaja jossain vaiheessa tätä osastorallia toi 5mg tabletin, mikä on sama kun mulle annettais vauvan peräpuikko näillä toleransseilla. Kirjotanpa toisen pätkän vähän myöhemmin, miten hienosti tää osastoralli sitten meni, eiköhän tässä ollu kerralle ihan tarpeeks luettavaa ja kaottavaa, katottavaa siis.. eli paskasti menee, mutta menköön, liekkö tuo kellekkään yllätys.